Blogin uusi osoite on nmp3.blogit.fi. Ensimmäinen merkintä ilmestyy huomenna.

TULI vuoden 2008 viimeinen päivä ja radiossa soi Zen Cafén Aamuisin (.pdf). Huomasin, että autoa ja joulukortteja lukuunottamatta kappale on minun elämästäni. Ennen se ei ollut.

Tämä vuosi on jättänyt paljon jälkiä.

Ennen kaiken loppua vielä hajanaisia ajatuksia joulusta, joka kirjoitetaan pienellä kirjaimella kuten tradenomiopiskelija ja raahelainenkin:

• Mitä kertoo ja kenestä, jos ensin sanotaan, että joulupukki toi henkilöstölle lahjoja ja sitten paketin sisällä on kortti, jonka on allekirjoittanut joku Lauri? Miksi vuoden ainoa tavarana annettu arvostuksen osoitus (kuvassa) sotketaan käsittämättömään perinteeseen?
• Julkinen palvelutehtävä tarkoittaa sitä, että radiossa puhutaan yölläkin ja televisiosta tulee katsottavaa myös silloin, kun kaupat ovat viikolla kiinni.
• Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, jotta kaupungeissamme on elämää myös 24.-25.12.
• Järjestöelämä on tukevasti takana päin, kun saa enää yhden joulutervehdyksen järjestökaverilta.
• Milloinkahan maailmalle esitellään kuvia siitä vuohilaumasta, jonka suomalaiset opiskelijajärjestöt ostivat toisilleen joululahjoiksi kirmaamaan Afrikan aroilla? Kirjoittavatkohan vuohet pian takaisin ja kertovat elinkustannustensa nousseen yllättävästi - "voisitteko lähettää vielä vähän rahaa"?

JOULULOMAN luku-urakka tuli päätökseensä, kun Jari Tervon Troikka loppui. Odotukset täyttyivät. Tosin Ohranan ja Myyrän jälkeen olisi ehkä toivonut, että odotukset jo ylittyisivät. (Oheisen, Hannu Lukkarisen taiteileman kuvan, nappasin Aamulehden sivuilta.)

Uutukaisen kerronta on tervomaisen tempaavaa eikä kiinnostus herpaannu yhdenkään kappaleen kohdalla. Loppukin on omalla tavallaan yllättävä. Parasta Tervoa on sanankäyttö, mikä paitsi vangitsee lukijan myös tekee ohkaisistakin hahmoista syvempiä, oikeita.

Troikan heikkous on yhtä taattua Tervoa kuin parhaat palatkin. Juonenpätkiä päätellään sujuvasti yhteen koko tarinan ajan, mikä lopulta alkaa oikein ärsyttämään. Kaikki liittyy jälleen kaikkeen. Koska kaikesta näkee, miten valtava pohjatyö romaanille on tehty, turha uskottavuuden rapauttaminen on…turhaa.

Ehkä tämä illuusion särkeminen vei Tervolta jälleen Finlandian. Minustakin Puhdistus oli enemmän palkinnon makuinen. Juuri viitseliään pohjatyön ansiosta Tervon viimeisimmät romaanit ovat olleet myös yleissivistäviä. Niiden ansiosta tiedän kansalaissodasta ja maailmansodista muutakin kuin, mitä Väinö Linna ja koulun historiakirjat kertoivat. Ehkä Mannerheimista on puhuttu tänä vuonna tarpeeksi muutenkin. Puhdistushan kertoi samoista ajoista asioita, joita en tiennyt. Eikä siinä muistaakseni edes mainittu marsalkkaa.

HELSINGIN reissun kohokohtana katsoimme Milkan kanssa Australian. Hugh Jackman on vaimoni mielestä komeampi likaisena ja parrakkaana kuin juhlavaatteissa. Minä pidän Nicole Kidmanista kaikissa muissa asuissa paitsi irtonenässä.

Elokuvan ennakkomainonta ei paljastanut elokuvan juonesta oikein mitään. Trailereiden näyttämää japanilaisten hyökkäystä sai odottaa leffan loppupuolelle saakka. Alkuperäisväestön sorrosta ja brittien ansiokkaasti maailmalle levittämästä rasismista ei juuri mainoksissa puhuttu.

Siitähän se kuitenkin kertoi. Ilman aboriginaalien kohtaamia vääryyksiä ei Australiasta elokuvissa puhuta. Tarina kosketti ja lapseen kohdistuvat kauheudet tekivät siitä vielä liikuttavamman. Olisin tosin hyväksynyt toisenkinlaisen lopun tarinan opetukseksi.

Australian kaltaisissa leffoissa on yleensä myös kyse vallasta. Kautokeinon kapinakin kertoi uskonnollisen, taloudellisen ja poliittisen vallan sekoittamisesta ja käyttämisestä. Aussileffasta jäi parhaiten mieleen toistunut lausahdus, jonka valitsin tähän otsikoksi.

HYVÄ loma, kun menivät jo päivät sekaisin. Tänään on kuulemma keskiviikko. Olisin ehtinyt hakea olutta lähikaupasta, mutta en viitsinyt sen takia juosta, kun oli vain vartti aikaa.

Joulumyynti pysähtyi edellisvuoden tasolle. Jatkuvan kasvun oravanpyörää ollaan pysäyttämässä, mutta se on uutisten mukaan huono asia. Ihmiset ovat pitäneet liian monta Älä osta mitään -päivää tänä syksynä. Itse en ole huomannut kulutustottumusten muutosta, mikä kertoo kai vain siitä, ettei niissä ole vikaa.

RAITIOVAUNU kolisteli eilen thai-hieromalaitoksen ohi. Silmäni saattoivat valehdella, mutta ikkunassa luki "lait on". (Eivät valehdelleet. Todistimme saman tekstin seuraavana päivänä. Siinä on sitten turha asiakkaiden selittää, etteivät tienneet tukevansa rikollisuutta.)

PÄÄ muuttui viikolla punaiseksi. Värjäys taisi olla ensimmäinen moneen vuoteen.

Parturin tuolissa istuessani (leikkautin hiukset ennen kotivärjäystä) mietin kaikkia niitä kertoja, jolloin olin ollut samassa tilanteessa. Suhtautumiseni ulkonäköön on selvästi muuttunut. Enää ei tullut sitä alastomuuden tunnetta, kun lyhentyneet kutrit paljastivat pään koon ja ympärille kertyneen ylimääräisen tai saivat minut näyttämään ikäiseltäni.

Määrittelin jonkin aikaa sitten pukeutumistyylikseni sen, mikä tuntuu mietityltä ja varmalta. Hiusten ja muun näkymisen suhteen taidan ajatella samoin. Enää en peitä kasvojen epäpuhtauksia monikerroksisella kuorrutuksella enkä käytä monenlaisia aineita hiusten suuntaamiseen. Välillä (harvoin tosin) unohdan muotoilla kampausta lainkaan enkä ahdistu, kun muistan asian kesken työpäivän.

Ehkä sitä on viimein tehty sinunkaupat peilin asukin kanssa.

YÖJUNA vie meidät kohta Helsinkiin ja tuo viikon kuluttua takaisin. Reissua onkin jo ehditty odottaa.

KOKO kansan Koop innosti myös Nikonpojan laulusuorituksiin. Miio nappasi pöydältä läppärin virtajohdon ja käytti sen päätä mikrofonina kilpalaulannassa Idols-voittajan kanssa. Saimme performanssin videolle.

Toinen Miion lempileluista on langaton hiiri, jonka hän omi itselleen hajottamalla sen. Nyt pidämme näppäimistöä ja uutta hiirtä stereoiden päällä lyhyiden ihmisten ulottumattomissa.

KULTTUURIYHDISTYKSEN iskujoukko käy tänään elokuvissa katsomassa Kautokeinon kapinan. En tiedä, mitä on odotettavissa.

HEI Anna Puustjärvi, me äänestimme kilpakumppaniasi, jotta kaikki voittaisivat. Turhaanhan ne rahat menivät, kun kaikki muutkin olivat päättäneet äänestää voittajaa. Lupauksia emme anna, mutta ostamme todennäköisemmin sinun levysi kuin Koopin.

Ja hei, sinäkin olet kohta mummo, ainakin Idols-mittapuulla. Kun kilpailun katsojakohderyhmä on 10-13-vuotiaat, mummouteen riittää 30 vuotta. Onnea meille kaikille!

JOSKUS asioita voisi vain tehdä paremminkin.

Työpaikallani järjestettiin perjantaina tiedotustilaisuus rakennuksessa tehtyjen sisäilmatutkimuksen vuoksi. Tavanomaiseen työpaikkakokoukseen oli kutsuttu myös muut talon työyhteisöt opiskelijakuntaa lukuunottamatta. Asiasta oltiin kovin kiinnostuneita ja aihe herättää tiettävästi voimakkaita tunteita - onhan kyseessä mahdollinen terveysriski.

Tilaisuudessa saatiin vastauksia, kysymyksiksi puettuina. Järjestäjät (Rehtorin toimisto tai kuntayhtymäpalvelut) eivät olleet kertoneen tutkimusfirman miehille, millainen ihmisjoukko tilaisuuteen tulee. Tutkimuksen tilannut kuntayhtymän nainen kieltäytyi laittamasta tutkimustuloksia henkilökunnan intraan (tulokset ovat nähtävillä hallintopäällikön huoneessa). Puheenvuoroja ei ollut rakennettu mitenkään käyttäjäystävällisesti miettimällä esimerkiksi, mitkä kysymykset ensisijaisesti kuulijoita kiinnostavat ja miten niihin vastataan vakuuttavasti.

Kuten asian käsittelyssä ennenkin, vähättelyn ja salailun tunnulta ei vain voinut välttyä. Pahinta on se, että todennäköisesti vastuulliset tahot tekevät sen täysin vahingossa. On kuitenkin huonoa kriisiviestintää (sellaiseksi kai tätä voi kutsua vaikka kriisiä ei vielä ole), jos lauseet "täällä on turvallista työskennellä" ja "teidän oireet menevät kaiken edelle" kuullaan vasta tilaisuuden loppupuolella.

Asiallisiin ja tarkkoihin kysymyksiin saatiin ympäripyöreitä ja punastelevia vastauksia, koska paikalla ei varsinaisesti ollut homejuttujen asiantuntijaa, joka osaisi selittää oikeasti, mitä se kellarissa muhiva asia voi tehdä ja mitä ei. No, kuinkahan vaikeaa olisi järjestää sellainen tilaisuus, jossa olisi paikalla a) tarpeeksi asiantuntijoita tai edes b) joku, joka miettii etukäteen mitä ja miten sanoo.

[Home-aiheinen kuva on peräisin kannabiksen lääkekäyttäjän blogista. Home meinasi pilata ms-potilaan lääkeviljelmän.]

KIRJOITIN aiemmin kannattavani Idols-finaalissa tyttöä. Nyt mietin, kannattaako äänestää lainkaan, vai pitäisikö lähettää euro pojalle, ettei Anna voittaisi. Vaikka ajatus on apinoitu Toni Wirtaselta, laulukilpailun voitto voisi tehdä Annalle enemmän pahaa kuin Koopille hyvää.

UUSIN hankitamme Samsung NV24HD pääsee pian tositoimiin, sillä suunnittelimme tammikuun Osakolaiseen kuvareportaasia talvisesta liikunnasta. [Kuva löytyi osoitteesta www.eboutique-informatique.fr]

Vehkeessä on aivan liikaa toimintoja minun osaamiselle, mutta eiköhän se tästä. Olen oppivainen graafistenkin asioiden suhteen. Taittotyöskentelyn ja kuvaamisen seuraaminen vuoden ajan on antanut jonkinlaisen käsityksen ainakin sommittelusta.

LEHDEN toimituspalaverissa käytettiin mukavasti aikaa ja mukavaa oli itse palaveroiminenkin. Työtapaa on hieman kehitetty - matkimalla sitäkin - ja saimme seuraavan numeron täyteen juttuideoita. Uutta taittokonseptia taidan vähän jännittää, mutta onneksi en ole siitä vastuussa muuten kuin periaatteessa.

TÄMÄ on tärkeää asiaa; onhan aihetta käsitelty viikkotolkulla skandaalinkäryisissä lööpeissä ja artikkeleissa. Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että joku on laulukilpailussa tietoisesti valinnut sellaisia biisejä, joilla pääsee jatkoon.

Joka tapauksessa, mietin ennen viime sunnuntain Idols-lähetystä, miksi joku edes haluaa voittaa tuollaisen kilpailun. Parasta nostettahan uralleen saa, kun pääsee esille, saa kuuntelijakuntaa ja sitten alkaa luoda oikeaa musiikkiuraa ilman Idols-voittajan pyöritystä. Näinhän on käynyt niin Antti Tuiskulle kuin Anna Abreullekin, joista jälkimmäinen on onnistunut luomaan ympärilleen "oikean artistin" mielikuvan paljon Koivusen jolppia paremmin.

Sitten selvisi, että voittaja saa levytyssopimuksen lisäksi 30 000 euroa rahaa. Onhan se vähemmän kuin BB-voittajan saldo mutta rahaa kuitenkin.