Suurin työ Osakolaisen seuraavan numeron työstämisestä on minun osaltani tehty - taittaja on tehnyt omaa suurinta osaansa pari viime yötä ja tekee vielä ensi yönkin. Viimeiset ideat tulivat eilen illalla ja sivukarttaa olen uudistanut tänä aamuna. Onneksi on ihmisiä, jotka tekevät opiskelijakulttuuria tunteella - ja lyhyellä varoitusajalla.

Ensimmäisen painotuoreen lehden näkeminen saattaa herättää yllättäviäkin tunteita, sillä jo ensimmäinen vedos kansikuvasta säväytti. Siinä se oli, minun lehti. Tyypillistä prosessinomistajatason pullistelua.

Huomasin taas, mikä on parasta työssä kuin työssä. Olen saanut nimittäin vastailla tiedusteluihin ja ohjata oikean tiedon luo muutamia avoimesta ammattikorkeakouluopetuksesta kiinnostuneita. Jo opiskelijajärjestöissä perinteinen palvelutoiminta tuntui kaikkein palkitsevimmalta - olipa kyseessä lukuvuositarrojen liimailu koulutusalajärjestöjen toimistolla tai oikeusturva-asioiden selvittely opiskelijakunnan tehtävissä. Kun tietää olevansa välittömästi hyödyksi, jaksaa tehdä sitä kaikkea välillistäkin hyödyttämistä. Tämäkin piti itsea kokea, että uskoi.