Tänään on ammattikorkeakoulun hallituksen kokous. Asiat ovat vastakkain. Tai siis ihmiset. Puolet on valittu. Jos on.

Jonkun mielestä vastakkain ovat hyvä ja paha. Sama ryhmä(?) ajattelee hyvän olevan raahelainen ammattikorkeakoulutus, pahan taas Oamk ja sen rehtori. Toiset tietysti väittävät kilpasille asetetun järjen ja järjettömyyden, oman hyvänsä ja pahansa. Heille hyvä on yhteinen hyvä ja paha pysähtyneisyyttä.

Jos ei ole puolella, on vastaan. Tämä on tosi, vaikka kuinka yrittäisi elää toisin. Tämänpäiväistä kokousta on edeltänyt kova lobbaaminen - kova siinä mielessä, että lobbaaminen on taas lisääntynyt. Puolia on tarjottu. Tänään jokainen ottaa omansa. Itse en pääse paikalle tekemään mitään, mistä myöhemmin lukisin toisen käden tietoa paikallislehdestä. Menisin ihan mielelläni tekemään.

Ennen pidin ammattikorkeakoulua poliittisena järjestelmänä, jossa eri eturyhmät vaikuttavat päätöksenteon virtaan ja yrittävät muuttaa sen suuntaa, väriä, makua ja nopeutta. Eturyhmiä muodostivat ajatuksissani yksiköt, erilaisten asioiden ympärille kerääntyneet tiimit ja työryhmät, henkilöstöryhmät, opiskelijat. Ei se näin kuitenkaan mene.

Oikeastihan ammattikorkeakoulu on poliittisena järjestelmänä enintäänkin diktatuuri. D-sanan merkitys ei ole tässä negatiivinen vaan tarkoittaa monenmoisia pakottavia määräyksiä ja ulkopuolisia tahoja, jotka viime kädessä ohjaavat päätöksentekoa. Esimerkiksi esimiesasema on yksi sellainen tekijä, joka ei sovi poliittisen järjestelmän metaforaan. Tämäkään ei viittaa mihinkään tapahtuneeseen vaan kuvaa vain pohdintojeni kulkua.

Tämän hallinnon demokratia rajoittuu lain säätämään edustukselliseen hallitukseen, joka tekee juuri sitä, mitä laki sen tehtäviksi on säätänyt - ei enempää eikä vähempää.

Elävä organismi kuvaa paremmin ammattikorkeakoulua organisaationa. Osasilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kokonaisuuteen, osista toiset ovat tärkeämmässä roolissa kuin toiset, erilaisia paineita ja ärsykkeitä tulee myös ulkopuolelta, ja sisäiset ongelmat näkyvät ulospäin pahimmillaan kokonaisuuden halvaantumisena. Oppiminen on mahdollista, mikä erottaa ammattikorkeakoulun koneesta - tai vaikka siitä poliittisesta järjestelmästä, joka liputtaa aina siihen suuntaan, mihin jatkuvasti vaihtuva pääväri käskee.

Iltapäivän kokouksessa organismilla on mahdollisuus käydä sisäinen taistelunsa. Ennakoitavissa oleva päätös saattaa myös aloittaa entistä rajumpia taisteluita, sillä kaikki eivät kuitenkaan osaansa tyydy. Verovaroin pyörivässä laitoksessa kaikkea ei toki tarvitsekaan niellä, jos tietää vastahangalla kiihdyttävänsä koko organisaation aiempaa kovempaan vauhtiin. Myös ylevien periaatteiden edistäminen kelpaa syyksi kokonaisuuden hetkelliseen halvaantumisvaaraan. Saapa nähdä, millaiset ylevät periaatteet kokouksessa puhutaan julki - vai puhutaanko.

Hyvä voittaa tänään varmasti. Ja paha. Sekin, kummalla puolella ammattikorkeakoulu lopputulemassa on, riippuu siitä, keneltä kysytään. Joku voisi tästä päätellä, että on aivan sama, miten käy. Joku toinen ei.