Mielenkiintoisia tai muuten vain mieleen jääneitä ihmisiä sattui tänään tielleni.

Kotimatkalla linja-autossa jossain takanani istui kahdeksan vuoden tauon jälkeen Raaheen palaava päihtynyt mies. Puhelimen toisessa päässä olleelle Pertille hän kertoi rakastumisestaan, käyttämistään huumeista, aamuisesta oikeuden istunnosta ja tilanteesta, jossa häntä oli uhattu ampua haulikolla päähän.

Kuntosalilla (kyllä, siellä kävin) katselin pyörää polkiessani ja laitetta soutaessani muita asiakkaita. Ulkopuolisuuden tunne on läsnä kaikkialla mutta tuollaisessa ympäristössä se muuttuu muita vahvemmaksi. Peiliin katsomisen määrästä päätellen sydän- ja verisuonitautien välttäminen ei ole kaikkien kuntoilijoiden päätarkoitus. Itse sain kanssaihmisten tarkkailun lisäksi lukea kuntopyörän satulassa Suomen suurinta ja parasta naistenlehteä.

Kuntosali toimii uimahallin yhteydessä ja pukuhuonetilat ovat yhteiset. Jäi mieleen, että erään isänsä kanssa uimavaatteita vaihtaneen pikkutytön nimi oli Anneli. Saunassa tomera pikkupoika sai taas katsomaan tulevaisuuteen, meidän perheen yhteisiin uimareissuihin.

Miio on jo pesunkestävä raahelainen. Ainakin ihmisten häpeilemätön tuijottaminen onnistuu kuin kokeneemmaltakin. Minusta tuntuu, etten totu siihen koskaan.