Lähiaikojen elokuva-annokseen on kuulunut kolme leffaa. Ensin sivistimme itseämme puolitodella kuvauksella John Lennonin viimeisistä hetkistä katsomalla Chapter 27:n. Lihava Jared Leto esittää Mark Chapmania ja juttelee itsensä kanssa; juuri muuta leffassa ei tapahdukaan. Minä pidin Leton suorituksesta. Tämän kokemuksen jälkeen olen myös kokenut tarpeelliseksi lukea Sieppari ruispellossa, kunhan muistan sen etsiä kirjastosta.

Viimeisimmässä liikkuvassa kuvassa Leto näyttelee Ray Fernandezia, joka huijasi ja surmasi Martha Beckin kanssa useampiakin naisia 1940-luvulla. Elokuvan nimi on Lonely Hearts, ja jostain syystä Saksassa ja Suomessa perään on lisätty sana Killers. John Travoltan suoritukset eivät ole pitkään aikaan vaikuttaneet kovin uskottavilta. Leton lisäksi hyvän roolin tekee kuitenkin Tony Sopr… ei vaan James Gandolfini.

Tuossa välissä istahdimme hetkeksi Markku Pölösen ohjaaman Lieksan ääreen. Surrealistisen Suomi-elokuvan yksittäinen kohtaus sai meidät nauramaan kippurassa ja etsimään itsensä vielä leffan jälkeenkin. Tästä kiitos kuuluu muun muassa hienosti näyttelevälle Tuomas Uusitalolle. Peter Franzén puolestaan tuntuu olevan kotimainen Brad Pitt, joka tekee leffasta kuin leffasta katsomisen arvoisen.