Perjantainen työpäivä venyi pitkäksi, aina Raahesta Oulun kautta Vantaalle saakka ja takaisin. Reissaamisesta johtuen päivän ruokahuolto jäi kahvin, pullan ja sämpylän varaan. Aloitin heti aamun tarjoamalla työyhteisön kahvipöydässä Milkan tekemää mustikkaista tiikerikakkua. Samassa tilaisuudessa sain kuulla, että silmäni ovat uskomattoman kauniit. Enpä osannut odottaa.

Normaalien bussimatkojen lisäksi viikon viimeiseen työpäivään sisältyi lentämistä ja taksiautoilua. Tätä tapahtuu nykyään kuukausittain, auditoinnin jälkeen ehkä harvemmin. En haluaisi suhtautua ilmaston lämpenemiseen välinpitämättömästi mutta käytännössä taidan tehdä niin. Puolustelen itseäni huonoilla kulkuyhteyksillä, jotka toki valitsin itse muuttamalla pois rautatien varresta. (Kuvassa olevan Finnair Plus -kortin hankin vasta äskettäin, noin kolme vuotta liian myöhään.)

Jos on valmis käyttämään aikaa, Raahestakin pääsee Etelä-Suomeen ympäristöystävällisemmillä liikennevälineillä. Ouluun tai Vihantiin pääsee bussilla ja juna vie siitä eteenpäin. Koska matkustaminen on lähtökohtaisesti raskasta, en vaivaudu selvittämään vaihtoehtoisia kulkuvälineitä tai edes kulkureittiä juuri koskaan. Toisessa päässä – yleensä Helsingissä – luotan taksikuskiin ja hänen käytössään olevaan karttaan. Olen ihastunut helppouteen. Ja perhehän sen ajan saa, mikä saasteisessa matkustamisessa säästyy. Eikö ole ihan hyvä syy?

Kesäkuun alussa matkustan seuraavan kerran, ensin pääkaupunkiin, sitten <450-vuotiaaseen Poriin>. Koska Pori tuntuu olevan vielä syrjempänä kuin Raahe, sinne pääsee helpoiten yön yli ajelevalla linja-autolla. Niinpä, mitä enemmän kokouksia ja tapaamisia järjestettäisiin muualla kuin tunnin lentomatkan päässä Oulusta, sitä useammin valitsisin junan – tai jättäisin menemättä. Kokoontuminen pääkaupunkiseudulle onkin erilaisten projektien, työryhmien ja järjestöjen kyseenalaistamaton toimintatapa, jota ei ole haastanut edes vuosia käytetty videoneuvotteluyhteys. Itse olen osallistunut näköpuhelinkokoukseen ensimmäisen kerran noin puolitoista vuotta sitten, sillä Kuopion ja Oulun välillä ei ilmasilta kanna. Ensi viikolla on edessä ensimmäinen virtuaalineuvottelu oman työpisteen tietokoneelta. Kyseessä on Virtuaaliammattikorkeakoulun yhteyshenkilöiden tapaaminen, joten virtuaaliyhteys kuuluu tavallaan kuvioon.

Lentomatkustamisen vähentämisen puolesta kampanjoidaan maailmalla, ja aiheesta kirjoitti aiemmin keväällä Image. Jutussa aktivistit tuomitsivat kaikki alle 500 kilometrin lentomatkat. Oulusta Helsinkiin on onneksi(?) hieman enemmän. Taksimatkailusta puolestaan kirjoitti Rosa Meriläinen <Helsingin Sanomien blogissaan>. Taksit ovat ainakin tehokkaammassa käytössä kuin henkilöautot keskimäärin. Raahen lentokenttäkuljetuksissakin liikennöi tilataksi kimppakyytimeiningillä.

Lentäminen ja yksityisautoilu vähenevät, jos niin haluaa. Pitäisi kai olla vain vaatimassa video-, puhelin- tai internetkokouksia aina, kun päivämatkustaminen uhkaa. Maailmanpelastaminen on myös koko perheen projekti, sillä yö junassa on aina vaimoltakin pois.