Varjoista kukkakuviin. Kirsikkapuu kukkii remonttitalon pihalla.

Hankin kotiimme taidetta. Ostin hääpäivälahjaksi saamani Viivi ja Wagner -pokkarin seuraksi <Ville Rannan> Kajaanin. Olen alkanut päästä jyvälle kirjojen omistamisen ihanuudesta. En ole vielä tosin palannut yhteenkään omistamaani kirjaan ensimmäisen lukukerran jälkeen. Mikähän on sopiva lukusykli? Vai tietääkö sen sitten, kun alkaa taas kiinnostaa?

Ennen kirjaston tottuneena kuluttajana pidin kirjojen omistamista turhana. Ajattelin, että ainahan ne voi lainata uudestaan. Samoille sivuille palaaminen tuntui vieraalta; kerran luettu, aina luettu. Sama pätee yhä elokuviin. Helmiä ja sikoja meillä saattaa vielä olla, jos ei se ole kirpputorilla kelvannut. Onhan se kuitenkin hassua, että kaikkea muuta hankitaan omaksi paitsi jotain kahta julkaisumuotoa. Levyjä on kymmeniä, sarjakuvan omistaminen tuntuu perustellulta, aikakauslehdet säilytetään. Runokirjojakin voisin ostaa ja pitää.

Kirjakokoelmani lasketaan yhä kahden käden sormilla. Kohtuuttoman suuri osa siitä on Jari Tervon tuotantoa. Ylpein olen Kjell Westön Finlandia-voittajasta Missä kuljimme kerran, jossa on hienot kannet. Osa omien kirjojen viehätyksestä on juuri siinä, että ne näyttävät hyvältä. Toinen funktio lienee se, että voi palata mielenkiintoisiin tai koskettaviin kohtiin myöhemmin. Sitaatteja saattaa tarvita korttitervehdyksiin tai johonkin.

Viikonlopun taidehankinta oli Asan parin vuoden takainen levy Terveisiä kaaoksesta. Nautin säestetystä sanataiteesta aamulla bussissa ja huomasin, kuinka taiteilija on jalostanut ideoita levyltä toiselle. Uusin ostos on ehdottomasti hyvä, vaikka edustaakin piirun verran perinteisempää suomiräppiä kuin Loppuasukas. (Mukavaa, että suomiriimin yhteydessä voi puhua jo perinteistä.)

Ai niin, viikonloppuna parvekkeeltamme avautui surrealistinen näky. Ouluntien toisella puolella omakotitalon pihassa liehui USA:n lippu. Kännykällä ei saanut kunnon kuvaa, mutta pikkukuvasta (vasempi) erottaa ehkä jotain punaista. Enpä ole tainnut salossa liehuvaa tähtilippua nähdäkään.