Raahen Rantajatsit järjestettiin 20. kertaa ja minulle kokemus oli ensimmäinen. Eilen vietimme illan Fantissa bändejä kuunnellen ja tänään kävelimme samaan paikkaan vielä lastenkonserttiin. Milka ja Miio kuuntelivat eilisen ilmaiskonsertinkin Härkätorilla. Kuvia tapahtumista voi katsella vaikka <Villen> blogista ja sen linkeistä. Vilahtapaa siellä meidänkin poika yhdessä kuvassa.

Ehdottomasti paras kokemus oli ei-niin-jatsahtava <22-Pistepirkko>. Etsimme jälleen YouTube’ista maistiaiset ja osasimme siksi odottaa ainakin yhtä tuttua hittibiisiä. Tulihan se Birdie sieltä, kun tarpeeksi odotettiin. Ilmeisesti kappale ei ole bändin sedilläkään vielä aivan puhkikulunut, sillä se taukosi hetkeksi laulajan kuivaillessa kyyneleitään ja kerätessä itseään.

Täytyy myöntää, että lastenkonsertin <Jahnukaiset> soittavat sellaista jatsia, josta minäkin saan eniten irti. Vaikka <David Murray Black Saint Quartetin> keikka oli myös hienoa nähtävää ja kuultavaa, parhaiten siitä jäivät mieleen rumpalin polveen ja basistin nilkkaan asti yltävät rastat.

Rantajatsit ovat parasta Raahea. Toivottavasti kotikutoisuuden tuntu ei häviä, kun uudet vetäjät tarttuvat vaunuihin.