ODOTETTUJA, iloisia mutta vielä kovin varhaisia uutisia saimme.

UUDEN lehden synnytys on hyvässä vauhdissa. Minun pääosuuteni tuntui tällä kertaa pahemmalta kuin koskaan. Turhautuminen ja katkeroituminen avustajien vähäisyyteen ja oman luomisvoiman rajallisuuteen huipentui, kun vihoviimeisen (eli kolmannen) aineistopäivän jälkeen tajusin yhden avustajan tehneen kahden sivun kokoisen oharin. Onneksi paikkaaja löytyi.

Jos avustamisesta kiinnostuneita onkin vähän, on ilo seurata heidän ammattimaista työskentelyään. "Tällä alalla" ammattimaisuus ei tarkoita niinkään yliasiallista tehokkuutta vaan intohimon, luovuuden ja rutiinin sopivaa sekoitusta. Suppeallakin tehtävänannolla saa nähtäväkseen erinomaista jälkeä.

Omaan osuuteeni teksteistä en ole erityisen tyytyväinen. Uskon tehneeni parempaa työtä vuosi sitten riviavustajana kuin nyt päähenkilönä. Olisi enemmän aikaa ja joku, jonka kanssa ideoida.