JÄRJESTELIMME levyjä hyllyyn. Kehittelimme kategorioita ja jaoimme CD:t niihin. Tuli erimielisyyttä ja tehtiin kompromisseja. Ei siis voittanut edes rakkaus, kun kumpikin rakastaa yhtä paljon.

Milkaa harmittaa, kun meillä on vain "jotain sata" levyä (silmämääräisen arvion tarkastuslaskennassa lopullinen luku 109). Nekin olisivat sisustuselementti kuten kirjat. On meillä lisäksi iso pino kotipolttoisia levyjä mutta niitä ei laiteta hyllyyn. Pitää ostaa sellainen CD-laukku niille.

Kategorioita keksittiin lopulta seitsemän, kun lopuksi yhdistettiin pari. Korkeimman kasan tekevät hyvät suomalaisbändit ja -artistit. Omaksi pinoksi koottiin suomalainen rap ja vähäinen reggae. Ylähyllyn kolmas ryhmä on vähän niin kuin muut-kategoria eli yksittäisiä pop- ja rock-levyjä. Alemmalla hyllyllä on joukko tunnelmamusiikkia ja toisessa kasassa progea. Niiden rinnalla on suomalaista ja ulkomaista rockia, synkän seassa räimettä. Sitten on vielä kokoelmat ja lastenmusiikki iloisesti päällekkäin.

KETKU vaimoni halusi tänään rauhassa kirpputorille, johon Miion kanssa hänet jätimme. Milka oli sitten hankkinut kasan tavaraa minulle hääpäivälahjaksi: Rakas-tekstillä koristeltu muki lähtee yhteisestä sopimuksesta töihin, sillä tekstimukit eivät oikein meille sovi (mutta ajatus oli tärkein). Tuoppi saa jäädä kotiin, sillä olen usein valittanut, ettei meillä ole isoon janoon sopivaa juoma-astiaa. Vitsikirja ja kolme romaania luetaan, kunhan ehditään.

Lisäksi sain ruutupaidan ja villapuseron (kuvassa), joista jälkimmäisen camp-henkisyys kuluttaa tyhjäksi perheemme camp-henkisyysvaraston ainakin kahdeksi vuodeksi.

RAAHEN Taiteiden yötä ei tänä vuonna virallisesti ollut, mutta Kirjastoyö ja taidekahvilan meiningit paikkasivat puutetta. Viimeisenä vetona kuuntelimme kirjastolla Lotta Jääskelää. Tunnetilat eivät olleet aivan yhtä vahvoja kuin vuosi sitten, mutta nautin musiikista kuitenkin.

Kirjasto on erinomainen paikka kansanjuhlille - onhan sinne paljon helpompi tulla kuin kulttuuritaloihin, konserttisaleihin tai ylipäätään mihinkään sisätiloihin. Hyllymetrejä voi kuvitella yhdessä omistetuksi sivistykseksi ja itseään vapaaksi kansalaiseksi sivistyksen metsäpoluilla. Siinäkin oli loputtomasti symboliikkaa, kun meidän utelias pikkupoika juoksenteli hyllyjen välejä.

Seuraavana päivänä Miio kiipesi ensimmäistä kertaa jyrkät portaat yläkertaan. Näistä uusista taidoista koituu vielä harmia.