AMERIKAN presidentin salamurhat saavat nyt vähäksi aikaa riittää. Vantage Pointissa presidentti tapettiin useamman kerran ja lopulta melkein oikeasti, mutta onneksi urheat ihmiset pelastivat tämän tärkeän hengen. Aika monta muuta siinä rytäkässä kuoli. Lopuksi teki mieli oikein tuulettaa, kun "Mister Presidentin" viimeinenkin uhkaaja ammuttiin. Kyllä oli taas helpompi hengittää ja linnut lauloivat pihalla iloisemmin.

Koko elokuvaa sävytti epätodentuntu. Turvajärjestelyjä ohitettiin alkeellisilla kikoilla ja Salaisen palvelun miehet säntäilivät iskualueella kuin päättömät kanat. Käsivaralta kuvattu turistivideo kelattiin pikapikaa paikanpäällä ja televisioyhtiönkin nauhatkin katsottiin minuutin kuluessa iskusta. Ja aika railakkaaseen tyyliin amerikkalaiset jahtasivat terroristeja vieraan maan kaduilla käsiaseilla räiskien. Tapahtuisikohan oikeasti.

LAUANTAINA katsoin sattumalta suomalaisidiooteille tuotettua surkeutta, Suomen Pelkokerrointa. Kökkö dialogi oli yritetty kääntää englannista suomeen siinä kuitenkaan onnistumatta. Tehtävät mittasivat ketteryyttä, tarkkuutta ja yllytyshulluutta eikä millään ollut mitään tekemistä pelkäämisen kanssa.

Amerikkalaisversiokaan ei ole koskaan sytyttänyt, joten suomalaiskansallisesta alemmuudentunteesta ei ole kyse. Ylemmyydentunteesta enemmänkin, en vain taida kuulua kohderyhmään.