NYT on laitettu lehti painoon, aloitettu seuraavan työstäminen, pidetty kulttuuriyhdistyksen syyskokous (kuvassa yhdistyksen logo), tehty töitä ja työkaverin kampanjasivu, hankittu lehdelle uusi domain ja eletty jossain välissä omaakin elämää.

Blogi pitää viikon tauon.

SELVÄHÄN  se, että Idols-äänestystä manipuloidaan, kuten esimerkiksi Iltasanomat kirjoittaa. Siinähän se manipulointi tapahtui kaikkien silmien edessä.

Tuotantoyhtiö joutui pelastamaan Peten muuttamalla käsikirjoitusta ja seisottamalla häntä dramaattisesti Kallen kanssa televisiossa "pudotusuhan alla". Loppuhaastattelun aikana pelastettiin vielä Anna kertomalla poikkeuksellisesti siinä vaiheessa, että tämä on Anna-Kaisan kanssa joutunut pudotusuhkaan.

Ihmiset kai ajattelivat, että Parkkonen ja Puustjärvi menevät jatkoon kuitenkin, eivätkä halunneet tuhlata 99 sentiä heidän puolestaan. Tuotantoyhtiön piti muistuttaa katsojia, että äänestää pitää, jos haluaa voittajasuosikkien voittavan.

Ei tuloksia tarvi peukaloida, sillä televisio tarjoaa rutkasti mahdollisuuksia peukaloida ihmisiä, jotka tuloksen tuottavat.

SE vähän ahdistaa, että "Idols-faniksi" kutsutaan ketä tahansa ohjelmaa seuraavaa ja siitä julkisesti keskustelevaa. Jos fani on sanana yhä sukua fanaattisuudelle, sanoudun termistä irti täysin. En ole raivostunut, pettynyt, ihmettelevä enkä minkäänlainen Idols-fani.

Täytyy kuitenkin myöntää, että sunnuntai-iltana mieli oli tavallista mustempi, kun Anna-Kaisa tippui meidän perheen äänistä huolimatta ja Pelle-Kalle jatkoi kilpailussa. Repeilimme pikauusintojen aikana, kun jätkä pisti Hetfield-örinää Tehosekoittimen Valonkantajaan ja käyttäytyi lavalla muutenkin kuin ilmetty Beavis tai Butthead.

POLIKLINIKAN lääkäri tiesi heti, mikä minua on koko vuoden vaivannut ja passitti nielurisat lopullisesti puukon alle. Kurkkuun vilkaistuaan kysyi vielä, onko vaimo valitellut kuorsaamisesta, ja aikoi veistää vähän muutakin tuolta nielun tienoilta. Selviää kuulemma samalla kivulla ja sairastamisella siitäkin vaivasta.

Painoa ei saisi päästää yhdeksäänkymppiin, sanoi lekuri. Tämä liittyi jotenkin kuorsaamiseen. Kävin äsken pitkästä aikaa puntarilla ja totesin maidon olevan jo maassa.

Samalla otettiin poskionteloröntgen. Lääkäri katseli kuvia koneeltaan ja soitti vielä röntgenin ylihoitajalle. Puhelun tarkoituksena oli toisen mielipiteen pyytäminen puhtaista onteloistani ja annettiinpa siinä samalla rakentavaa palautetta kuvienkin laadusta.

"Tämä on sitä laadunvarmistusta", lääkäri totesi puhelun päätyttyä. Hyvä määritelmä.

LEHTI vei kirjoittamisen ilon muutamaksi päiväksi. Jutut ovat yhtä vaille taittokunnossa, mutta julkaisupäivä siirtynee vielä. Yhden päivän annoin periksi jo viikko sitten.

MUISTAN, kuinka pidin opiskelijakunnan johtamista aikanaan merkittävänä johtajakokemuksena. Tavallaan se sitä olikin; tunnistin muutaman pään seinään lyömiseltä tuntuneen vuoden aikana, millaisia johtajuutta tukevia ominaisuuksia luonteessani saattaa olla. Niitä olen yrittänyt käyttää, mutta en tiedä, olenko kehittynyt yhdessäkään.

Tätä johtajuusasiaa olen pohtinut päätoimittajana. En ole juurikaan panostanut ihmisten johtamiseen, missä en ole koskaan tuntenut itseäni hyväksi. Joku sanoi joskus, että ensin ihmisistä täytyisi pitää. Olen tykästynyt alunperin prosessiajattelussakin muun muassa siihen, että prosessinomistajat johtavat toimintaa eivätkä alaisiaan. Noin niin kuin kärjistetysti sanottuna.

Tietysti olisi helpompaa, jos saisin ihmiset tekemään kovasti töitä siksi, etteivät he halua tuottaa minulle pettymystä. Valitettavasti tilanne on toisin päin. Minun on vaikea vaatia ja hoputtaa tai edes esittää pyyntöjä siten, ettei rivien välissä hehkuisi olettamus kieltäytymisestä.

Tätä ongelmaa pitää tietysti lähestyä sellaisilla tavoilla, jotka sopivat luonteeseeni muutenkin. Ei Osakolaisen toimitusprosessikaan ole kunnossa, jotta sitäkään voisi kunnolla johtaa. Ehkä sen jälkeen osaa asennoitua ihmisiinkin oikein.

KATSOIMME Nicole Kidmaniin luottaen pari elokuvaa, Tunnit ja Fur. Kumpaakin voi suositella muille, vaikka ensin mainitussa Nicolella on irtonenä, joka tekee hänestä täysin vieraan näköisen.

Junon uskalsin vuokrata vasta Ellen Pagen Traceyn jälkeen. Michael Ceran komediat eivät riittäneet laadun takeeksi. Juno kannattaa kuitenkin katsoa, kummankin vuoksi.

HYVIN meillä Miion kanssa meni. Niin hyvin, että nukuttiin toinenkin yö kahdestaan ilman äitiä.

Isin kanssa on erilaista. Sen olen yrittänyt tehdä kaikille selväksi. Aamupuuro oli tavallista vetisempää ja iltapuuro korvattiin jollain muulla eikä pojan suolta lukuunottamatta mikään muu tainnut toimia äidin aikataulujen mukaan.

Aika paljon vielä nykyäänkin törmää isä-on-äidin-korvike-ajatteluun, jossa synnyttävän sukupuolen toimintatavat ja päätelmät ovat normeja ja niitä rikkoville voidaan "hyväntahtoisesti" naureskella. Tämä on onneksi enemmän muun yhteiskunnan ongelma kuin meidän perheen.

SAMOKIN varsinainen liittokokous pidettiin viikonloppuna ensimmäistä kertaa ilman minua sitten vuoden 2002. Välillä kaipasin paikan päälle, välillä ymmärsin, että todennäköisesti tämä liittokokous olisi pilannut aikaisempienkin kokemusten muistot. En tiedä, miksi.

Esittelyviestien ja toisen käden tietojen perusteella liiton uudessa hallituksessa on poikkeuksellisen vähän tolkkuja tyyppejä. OSAKO oli hävinnyt sekä puheenjohtaja- että hallitusvaalin, vaikka omia ehdokkaita ei ollutkaan mukana.

Surullisinta lienee kuitenkin se, ettei Metropolian opiskelijakunta saanut ehdokastaan hallitukseen vaikka aiempina vuosina stadialainen tyrkky on ollut varmimpia läpimenijöitä. Ilmeisesti uuden opiskelijakunnan perustaminen on vienyt mehut niin, ettei yhteistyösuhteiden hoitamiseen ja oman aseman säilyttämiseen ole riittänyt mielenkiintoa. Toivottavasti Oulussa ja Helsingissä on ensi vuonna puheenjohtajia, jotka löytävät yhteistyöstään saman jujun, joka siitä löydettiin monen vuoden ajan.

Tyhjäpäisiä hallitusehdokkaita kauhistellessa oli jälleen mukava huomata, kuinka ruotsinkieliset opiskelijakunnat kantavat vastuunsa hallituksen muodostamisesta. Heiltä tulee yleensä ehdokas, jolla on ehkä ongelmia kielitaidossa tai sisältöjen hallinnassa mutta joka suhtautuu itseensä tasapainoisesti, osaa käyttäytyä ja asennoituu realistisesti tulevaan työhönsä SAMOKissa. Yleensä hän ei olekaan mistään Korppoosta.

ENSIMMÄINEN yö pojan kanssa kahdestaan, kun Milka on yökyläilemässä. Pelottaa, riittääkö isin kainalo, jos yöllä tulee hätä. Saksalainen autoilijan olut ainakin Miiolle maistui, ja lisää halusi mutta en antanut.

PALKKAPÄIVÄ ei ollut tavallisen iloinen, sillä rahaa tuli alle puolet normaalipalkasta. Tarpeeksi kauan vitkuteltu mutta kuukausia sitten luvattu uusi työsopimukseni ei ollut ehtinyt palkanlaskentaan, joten sain palkan vain tämän kuun 13. päivään saakka, vaikka sopimusta jatkettiin juuri ennen edellisen loppumista.

Lähettelin viestejä ja soittelin puheluita saadakseni selville, että muiden tekemä virhe korjataan vasta yhtymähallituksen päättämänä maksupäivänä eli kuukauden lopussa. "Inhimillisiä virheitä" läpi päästävässä järjestelmässä ei ole inhimillisiä keinoja niiden korjaamiseen. Näin siis Oulun seudun koulutuskuntayhtymässä ja ammattikorkeakoulussa.

VAIHDOIN kannettavan tietokoneen vielä kannettavampaan. Vuodenvaihteessa hankitusta HP:stä sai tarpeeksi euroja Acer Aspire Onen ostamiseen. Kuvassa näkymä työpöydällä tänään, kun siirtelin tiedostoja koneesta toiseen.

KATSOKAA Quantum of Solace. Irtosuhteilla ja väkivallalla sielunsa koossa pitävän Bondin moralisointi on meidän aikamme näkemys 007:stä. Kiistely "oikeasta" Bondista ei lopu koskaan, mutta luulenpa, että vuosien kuluttua minä muistan Daniel Graigin agenttihahmon parhaana tulkkina. (Kuva napattu osoitteesta www.ign.com.)

Elokuva alkoi takaa-ajokohtauksella ja jo sitä katsellessa arvasin, että takaa ajetaan vielä maalla, merellä ja ilmassa. Niin kävi. Myös muita Bond-elokuvien lainalaisuuksia näkyi tässä uudistetuksi väitetyssä pätkässä. Seksi Jamesin kanssa vie nimittäin hengen. Onko koko legenda vain metafora miehestä, jolla on HI-virus?

ARLAN uutta Apetine Snackia en pysty suosittelemaan. Hankimme karpalo-tryffeli-makuiset fetat ennakkoluulottomasti salaattia varten, mutta maistoimme niitä kuitenkin ennen sekoittamista vihannesten joukkoon. Yksinkertaisesti kamalan makuista. Niistä kahdesta muusta kyllä pidämme.

SITTEN vielä pari Hesarissa julkaistua kirjoitusta, joiden lukemista suosittelen: Ensimmäisessä kerrotaan, että koulu-uhkaajien etsinnässä on lyöty yli. Toisessa tunnustetaan, että uhkia nähdään nyt joka puolella. Kolmas esittelee pamfletin, joka uskaltaa tehdä eroa mielisairauden ja muiden ahdistusten välille.

IDOLSISSA kuulemma tippui yllätyslaulaja. Minusta ei ole lainkaan yllättävää, että laulukilpailussa menestyvät hyvät ja valovoimaiset tyypit. Se on toinen asia, missä järjestyksessä ne muut lopettavat oman kisansa.

JOKU oli löytänyt tiensä tänne raahe247.net-sivuston kautta. Siellähän blogini komeili linkkilistan kärjessä, ilmeisesti nimen edessä olevan pisteen ansiosta. Listalle oli kelpuutettu myös taitelijaperheemme Kaunosielut-blogi, joten osoitteet taitavat olla Blogilistalta Raahe-hakusanalla poimittuja.

Kyseinen sivusto kutsuu itseään vaihtoehdoksi Raahen alueen uutisoinnille. Tällaista on kuulemma kaivattu. Raahe.net-keskustelufoorumilla tämä yhdistettiin jotenkin Raahen Seudun ja sen päätoimittajan puolueellisuuteen, joka estää todenmukaisen ja neutraalin tiedonvälityksen.

Järjestystä ja yksinkertaistamista kaipaavana ihmisenä toivoisin, että blogeja kutsuttaisiin rehellisesti blogeiksi ja verkkolehtiä tehtäisiin oikeasti journalistisilla perusteilla. Raahe247.net ei ole vielä paljastunut oikein kummaksikaan, mutta ainakaan päätoimittajan tai muun vastuullisen ylläpitäjän yhteystietoja en sivustolta löytänyt. Saa nähdä, mihin suuntaan palvelu kehittyy.

Verkkolehdeksi itseään kutsuu Sermones.fi, joka näyttää kuitenkin aivan perinteiseltä henkilökohtaiselta blogilta. Jotenkin mielenkiintoiseltahan se kuulostaa, kun blogin kirjoittaja puhuu itsestään ja mielipiteistään jatkuvasti kolmannessa persoonassa.

OPISKELIJAKUNNAN edustajisto päästää läpi joskus ihan hyviäkin ehdotuksia. Syyskokouksessa oli päätetty nostaa toimenhaltijoiden palkkoja ensi vuodeksi peräti viidellä prosentilla. Tämän vuoden aikana päätoimittajan palkka on eri syistä johtuen noussut jo kaksi kertaa, ja työsopimushan muuttui toistaiseksi voimassaolevaksi kesällä.

Jos palkkakehitys jatkuu yhtä hurjana, voisin siirtyä päätoimiseksi journalistiksi ehkä jo parinkymmenen vuoden kuluttua. Siihen mennessä ehtisi hankkia jotain koulutustakin. Tutkintoleima tuntuu olevan tärkeää varsinkin niille, joilla ei oma osaaminen riitä koulutuksesta huolimatta.

MILLOINKAHAN viimeksi on pelottanut liikenteessä yhtä paljon kuin tänään? Helsingin keskustassa autot seisoivat ruuhka-ajan ja afrikkalaisen presidentin valtiovierailun vuoksi, joten kuljettaja otti aikaa takaisin mielettömällä kiihdyttelyllä ja pujottelulla. Meinasimme muun muassa jäädä kahviautomaattiyhtiön kuorma-auton alle.

Kirjoittelen tätä Oulusalon ja Raahen välillä ja kimppataksissamme on neljä muuta matkustajaa. Yksi heistä istuu selkä menosuuntaan eikä ole kiinnittänyt turvavyötään. Kiva saada neidin polvi kurkunpäähän, kun auto menee ympäri ja hän aloittaa vapaan ilmalentonsa.

KASVATUSTIETEITÄ olisi opiskeltu tänään, mutta olen Raahessa liian myöhään illalla. Sovin tuutorin kanssa yhteisen ajan ensi viikolle, jolloin käyn katsomassa videoluennon ja juttelemassa essee-tehtävistä. Avoimessa opiskelun vapaus ja joustavuus verrattuna putkiammattikorkeakouluun on koskettanut minua jo niin syvästi, että käytän aiheen erääseen minulta pyydettyyn kolumniin.

PÄÄSIN tänään mielipuuhaani, kun sain stilisoida ja asetella avoimen ammattikorkeakoulun toimijan käsikirjan. Muista asioista stressaantunut mielikin rauhoittui, kun urakka oli valmis.

OLEN työmatkalla ja yövyn hotellissa, johon minulla ei olisi siviilissä varaa. Täällä on kaikki pesuaineet ja muut tykötarpeet yksittäispakattuja. Hyvä, ettei kenkälusikkakin ole kertakäyttöinen.

Huomioin nykyään tällaisia asioita vaikka en tiukimpien luonnonlakien mukaan eläkään. Lipesin lentämisen vähentämisestäkin, kun perheen ajan varastaminen toista viikkoa peräkkäin tuntui liian pahalta. Maksan kuitenkin vapaaehtoista lentoveroa. Pakostakin mietin, kuinka vahvana motiivina oli mahdollisuus kirjoittaa asiasta tänne. En ole vielä hahmottanut vastausta.

TÄLLÄ kertaa avoimen amk:n vuoksi reissaaminen on tuntunut ihan hyödylliseltä. Aika paljon asiaan vaikuttaa se, että olin aiempaa aktiivisemmin yhteisessä työskentelyssä mukana. Ja aikaisempi tuomioni on ollut väärä; kyllä tässäkin porukassa on kokonaisuuksia hahmottavia realisteja, vaikkei juuri kenelläkään ole näissä hommissa valtaa käyttää kykyjään täysin määrin.

TOUKKA potki jo muutama päivä sitten takaisin. Pelottaa vain, ettei se pysy tarpeeksi pitkään sisällä, kun supistuksia tulee joka päivä vähän liikaa. Pitäisi saada tuo Milkakin lääkäriin. Minulla ja Miiolla on jo omat leikkausajat omiin vaivoihimme.

YLÄKERRAN huone on viimein sisustusvalmis. En saanut sitä vielä kuvattua, joten kuva on töissä päivystävästä Muumi-mukista.

Työhuoneeksi ristimäni vinttikamari sai seinälleen Milkan nätin mekon ja kalusteikseen kirjoitus- ja kampauspöydät. Sohvaa ja hyllyä vielä etsitään. Oven edessä on palanen vanhaa muovimattoa, mutta se vaihtuu sitten, kun pääsemme aulahuoneen kimppuun. Mitään aikataulutavoitteita ei ole asetettu.