JOULULOMAN luku-urakka tuli päätökseensä, kun Jari Tervon Troikka loppui. Odotukset täyttyivät. Tosin Ohranan ja Myyrän jälkeen olisi ehkä toivonut, että odotukset jo ylittyisivät. (Oheisen, Hannu Lukkarisen taiteileman kuvan, nappasin Aamulehden sivuilta.)

Uutukaisen kerronta on tervomaisen tempaavaa eikä kiinnostus herpaannu yhdenkään kappaleen kohdalla. Loppukin on omalla tavallaan yllättävä. Parasta Tervoa on sanankäyttö, mikä paitsi vangitsee lukijan myös tekee ohkaisistakin hahmoista syvempiä, oikeita.

Troikan heikkous on yhtä taattua Tervoa kuin parhaat palatkin. Juonenpätkiä päätellään sujuvasti yhteen koko tarinan ajan, mikä lopulta alkaa oikein ärsyttämään. Kaikki liittyy jälleen kaikkeen. Koska kaikesta näkee, miten valtava pohjatyö romaanille on tehty, turha uskottavuuden rapauttaminen on…turhaa.

Ehkä tämä illuusion särkeminen vei Tervolta jälleen Finlandian. Minustakin Puhdistus oli enemmän palkinnon makuinen. Juuri viitseliään pohjatyön ansiosta Tervon viimeisimmät romaanit ovat olleet myös yleissivistäviä. Niiden ansiosta tiedän kansalaissodasta ja maailmansodista muutakin kuin, mitä Väinö Linna ja koulun historiakirjat kertoivat. Ehkä Mannerheimista on puhuttu tänä vuonna tarpeeksi muutenkin. Puhdistushan kertoi samoista ajoista asioita, joita en tiennyt. Eikä siinä muistaakseni edes mainittu marsalkkaa.

HELSINGIN reissun kohokohtana katsoimme Milkan kanssa Australian. Hugh Jackman on vaimoni mielestä komeampi likaisena ja parrakkaana kuin juhlavaatteissa. Minä pidän Nicole Kidmanista kaikissa muissa asuissa paitsi irtonenässä.

Elokuvan ennakkomainonta ei paljastanut elokuvan juonesta oikein mitään. Trailereiden näyttämää japanilaisten hyökkäystä sai odottaa leffan loppupuolelle saakka. Alkuperäisväestön sorrosta ja brittien ansiokkaasti maailmalle levittämästä rasismista ei juuri mainoksissa puhuttu.

Siitähän se kuitenkin kertoi. Ilman aboriginaalien kohtaamia vääryyksiä ei Australiasta elokuvissa puhuta. Tarina kosketti ja lapseen kohdistuvat kauheudet tekivät siitä vielä liikuttavamman. Olisin tosin hyväksynyt toisenkinlaisen lopun tarinan opetukseksi.

Australian kaltaisissa leffoissa on yleensä myös kyse vallasta. Kautokeinon kapinakin kertoi uskonnollisen, taloudellisen ja poliittisen vallan sekoittamisesta ja käyttämisestä. Aussileffasta jäi parhaiten mieleen toistunut lausahdus, jonka valitsin tähän otsikoksi.