Pyörällä taittuu mukavasti kauppa- ja muut reissut. Laukut tai yksi sellainen pitäisi vielä hommata tarakalle, että kulkisi paremmin tavara mukana. Ruokaostoksilla täytyykin ruveta käyttämään reppua. Onhan se kätevä muutenkin.

Sain käteni rasvaisiksi, kun kunnostin poisannettavaa pyörää. Siinä miehisen olon puuskassa olisi ehkä saanut muutakin aikaiseksi, jos olisi ollut työkaluja. Kunnon hiomavehkeellä hioisin ruosteet pois. Eipä ole sellaista, joten testosteroni valui hukkaan. Laiskuudesta tai lukijan koukkuunsa pujottaneesta <Liitosta> ei varmaan ole kyse. Toistakin pyörää pitäisi vielä rassailla, jos se vaikka auttaisi tehottomiin jarruihin jotenkin.

Ajan pyörällä ajoradalla, jos en ole varma pyörätien olemassaolosta. Keskustassa olen pyhittänyt jalkakäytävät kävelijöille ja muille alle 12-vuotiaille. Näin ollen myös katujen yksisuuntaisuuksia täytyy kunnioittaa. Meille siis kierretään pyörälläkin korttelin ympäri, jos ei haluta taluttaa jalkakäytävää pitkin. Perhekin on hyväksynyt hienosti liikennesääntöjen noudattamisen.

Median sotkeman vaalirahoituksen yhteydessä on puhuttu siitä, pitääkö lakia noudattaa, vaikka sen rikkomisesta ei ole määrätty rangaistusta. Kansanedustajan tietysti täytyy noudattaa säätämiään lakeja, vastaa toimittaja ja ajelee pyörällä kotiin ilman kypärää. Kypäräpakkohan on vain suositus, määräys ilman sanktiota.

Toimittajan autoileva raahelainen kaveri puolestaan pysäköi ajokkinsa talonsa eteen vastaantulijoiden kaistalle kaksi pyörää jalkakäytävän puolivälissä asti. Raahessa ei ole pysäköinninvalvontaa. Sen myös huomaa. Asiaan puututaan todennäköisesti vasta sitten, kun jompikumpi paikkakunnan kansanedustajista narahtaa lehtikuvassa sääntöjenvastaisesta pysäköinnistä.

Olemme viimeinkin raahelaisia, jopa sisäisesti. Emme kuulu vielä yhteenkään raahelaiseen yhdistykseen mutta muut tunnuspiirteet on täytetty.

Ikkunallamme istuu kaksi <Raahe-koiraa>. Myös aiheeseen sopivaa taulua on katseltu.

Osaamme tuijottaa kanssaihmisiä häpeilemättä. Suurena apuna opettelussa on ollut <juorupeili>, josta kurkimme ohikulkijoita.

Meinaan jatkuvasti kutsua ammattikorkeakoulun paikallista yksikköä "tekuksi".

Yksi taito on yhä oppimatta, niin vaimolta kuin minultakin. Emme osaa vieläkään moittia kotikaupunkiamme muita huonommaksi ja vähätellä sen hyviä puolia.

Miltä näyttää Perhe? Yksi tuntomerkki on nainen, mies ja lastenistuimeen köytetty ipana pyöräilemässä kypärät uutuuttaan kiiltäen. Yllä olevissa kuvissa myös isukin pyörä on uusi. Myyjä mainosti tuotteen ainutlaatuista kotimaisuutta. Milkan ilme ei värähtänyt hinnan kuullessaan, joten en viitsinyt jahkata pidempään vaan otin ensimmäisen tarjotun.

Miio matkusti kuvien reissulla pyörän tarakalla ensimmäistä kertaa. Hauskaa näytti olevan, mikä helpotti vanhempia. Pojalla on nimittäin ollut ongelmia uusiin "ympäristöihin" tottumisessa: Kylpyammeessa iskee paniikki, ensiaskeltuolissa samoin. Potalla itkettää. Pyörän istuimessa meno on tietysti kuin kärryissä istuisi. Matkanteko saattaa jopa siepata kivasti mahanpohjasta.

Minun uusi pyörä on siis suomalainen Tähti ja siinä on kolme vaihdetta. Penkki ja ohjaustanko liikkuvat tarvittaessa sinne tänne. Lamppu edessä, ledivalo takana. Osa näistä olisi jäänyt hankkimatta, jos eivät olisi vakiovarusteena, mutta eipä tuossa kovin tarpeettomia hienouksia ole. En aio kilpapyöräilijäksi eikä mielessä ole edes kuntoiluajatuksia. Ajelu yksikseen päivittäisten kulkureittien ulkopuolella on vanha tapa, johon liittyy tiiviisti ajatusten selvittely ja itsekseen juttelu.

Hyvällä pyörällä ajaa mielellään. Asiattomalla ajelulla maisemien vaihtumisella on silti väliä. Onneksi Raahessa riittää merenrantaa ja tutkimattomia kadunkulmia. Teitä on kyllä - olihan nykyinen Raahe vielä vuonna 1973 kolme eri kuntaa.