Blogin uusi osoite on nmp3.blogit.fi. Ensimmäinen merkintä ilmestyy huomenna.

UUSIN hankitamme Samsung NV24HD pääsee pian tositoimiin, sillä suunnittelimme tammikuun Osakolaiseen kuvareportaasia talvisesta liikunnasta. [Kuva löytyi osoitteesta www.eboutique-informatique.fr]

Vehkeessä on aivan liikaa toimintoja minun osaamiselle, mutta eiköhän se tästä. Olen oppivainen graafistenkin asioiden suhteen. Taittotyöskentelyn ja kuvaamisen seuraaminen vuoden ajan on antanut jonkinlaisen käsityksen ainakin sommittelusta.

LEHDEN toimituspalaverissa käytettiin mukavasti aikaa ja mukavaa oli itse palaveroiminenkin. Työtapaa on hieman kehitetty - matkimalla sitäkin - ja saimme seuraavan numeron täyteen juttuideoita. Uutta taittokonseptia taidan vähän jännittää, mutta onneksi en ole siitä vastuussa muuten kuin periaatteessa.

TÄMÄ on tärkeää asiaa; onhan aihetta käsitelty viikkotolkulla skandaalinkäryisissä lööpeissä ja artikkeleissa. Onhan se nyt ennenkuulumatonta, että joku on laulukilpailussa tietoisesti valinnut sellaisia biisejä, joilla pääsee jatkoon.

Joka tapauksessa, mietin ennen viime sunnuntain Idols-lähetystä, miksi joku edes haluaa voittaa tuollaisen kilpailun. Parasta nostettahan uralleen saa, kun pääsee esille, saa kuuntelijakuntaa ja sitten alkaa luoda oikeaa musiikkiuraa ilman Idols-voittajan pyöritystä. Näinhän on käynyt niin Antti Tuiskulle kuin Anna Abreullekin, joista jälkimmäinen on onnistunut luomaan ympärilleen "oikean artistin" mielikuvan paljon Koivusen jolppia paremmin.

Sitten selvisi, että voittaja saa levytyssopimuksen lisäksi 30 000 euroa rahaa. Onhan se vähemmän kuin BB-voittajan saldo mutta rahaa kuitenkin.

TOISEN työyhteisöni työkykyä edistävät riennot pitivät sisällään intialaista ruokaa, työhyvinvointiluennon ja bodypumppia. Tämä kun vielä kruunattiin koulutussihteerin kanssa omatoimimatkalla olutravintolaan, oli rentoutuminen lähes täydellinen. Niin kliseistä kuin se onkin, kylmä Beck’s-pullo hyvässä seurassa vähäunisen työviikon jälkeen aloittaa viikonlopun loistavasti. [Kuva nyysittiin osoitteesta www.servaali.fi.]

Hyvinvointiluennolla väritimme kellosta tunteja, joita käytämme työhön, vapaa-aikaan ja nukkumiseen. Jälkimmäistä oli minun ympyrässäni aivan liian vähän. Rinnalle raapustettiin ihannetilanne, johon laitoin kahdeksantuntisen yön. Oli hyvä piirtää auki, miten tilanne voisi olla. Ajankäytön kehittäminen alkoi tuntua aivan mahdolliselta tavoitteelta.

UNEN lisääminen saattaa olla pian mahdollista, jos etätyöhaaveet toteutuvat suunnitellusti. Raahen yksiköstä tarjottiin palaverikeskustelussa työpistettä ja apulaisjohtaja lupasi sen virallisesti, kun soitin ja kysyin. Esimiehelle järjestely sopii, kunhan tilanne hoidetaan siten, että pelisäännöt tulevat muillekin selviksi.

Ensin ajattelin varovasti yhtä etäpäivää viikossa - esimiehelle sanoin aluksi kaksi. Neuvottelu päättyi valintaan "suurin osa viikosta Raahessa tai Oulussa". Nyt olen kypsynyt ajatukseen työskentelemisestä vakituisesti Raahessa. Oulussa käymistä tullee joka tapauksessa viikottain, mutta voisin luovuttaa Rehtorin toimiston työpisteeni sitä enemmän tarvitseville.

Oikeasti, maltan tuskin odottaa!

NYT on laitettu lehti painoon, aloitettu seuraavan työstäminen, pidetty kulttuuriyhdistyksen syyskokous (kuvassa yhdistyksen logo), tehty töitä ja työkaverin kampanjasivu, hankittu lehdelle uusi domain ja eletty jossain välissä omaakin elämää.

Blogi pitää viikon tauon.

LEHTI vei kirjoittamisen ilon muutamaksi päiväksi. Jutut ovat yhtä vaille taittokunnossa, mutta julkaisupäivä siirtynee vielä. Yhden päivän annoin periksi jo viikko sitten.

MUISTAN, kuinka pidin opiskelijakunnan johtamista aikanaan merkittävänä johtajakokemuksena. Tavallaan se sitä olikin; tunnistin muutaman pään seinään lyömiseltä tuntuneen vuoden aikana, millaisia johtajuutta tukevia ominaisuuksia luonteessani saattaa olla. Niitä olen yrittänyt käyttää, mutta en tiedä, olenko kehittynyt yhdessäkään.

Tätä johtajuusasiaa olen pohtinut päätoimittajana. En ole juurikaan panostanut ihmisten johtamiseen, missä en ole koskaan tuntenut itseäni hyväksi. Joku sanoi joskus, että ensin ihmisistä täytyisi pitää. Olen tykästynyt alunperin prosessiajattelussakin muun muassa siihen, että prosessinomistajat johtavat toimintaa eivätkä alaisiaan. Noin niin kuin kärjistetysti sanottuna.

Tietysti olisi helpompaa, jos saisin ihmiset tekemään kovasti töitä siksi, etteivät he halua tuottaa minulle pettymystä. Valitettavasti tilanne on toisin päin. Minun on vaikea vaatia ja hoputtaa tai edes esittää pyyntöjä siten, ettei rivien välissä hehkuisi olettamus kieltäytymisestä.

Tätä ongelmaa pitää tietysti lähestyä sellaisilla tavoilla, jotka sopivat luonteeseeni muutenkin. Ei Osakolaisen toimitusprosessikaan ole kunnossa, jotta sitäkään voisi kunnolla johtaa. Ehkä sen jälkeen osaa asennoitua ihmisiinkin oikein.

KATSOIMME Nicole Kidmaniin luottaen pari elokuvaa, Tunnit ja Fur. Kumpaakin voi suositella muille, vaikka ensin mainitussa Nicolella on irtonenä, joka tekee hänestä täysin vieraan näköisen.

Junon uskalsin vuokrata vasta Ellen Pagen Traceyn jälkeen. Michael Ceran komediat eivät riittäneet laadun takeeksi. Juno kannattaa kuitenkin katsoa, kummankin vuoksi.

JOKU oli löytänyt tiensä tänne raahe247.net-sivuston kautta. Siellähän blogini komeili linkkilistan kärjessä, ilmeisesti nimen edessä olevan pisteen ansiosta. Listalle oli kelpuutettu myös taitelijaperheemme Kaunosielut-blogi, joten osoitteet taitavat olla Blogilistalta Raahe-hakusanalla poimittuja.

Kyseinen sivusto kutsuu itseään vaihtoehdoksi Raahen alueen uutisoinnille. Tällaista on kuulemma kaivattu. Raahe.net-keskustelufoorumilla tämä yhdistettiin jotenkin Raahen Seudun ja sen päätoimittajan puolueellisuuteen, joka estää todenmukaisen ja neutraalin tiedonvälityksen.

Järjestystä ja yksinkertaistamista kaipaavana ihmisenä toivoisin, että blogeja kutsuttaisiin rehellisesti blogeiksi ja verkkolehtiä tehtäisiin oikeasti journalistisilla perusteilla. Raahe247.net ei ole vielä paljastunut oikein kummaksikaan, mutta ainakaan päätoimittajan tai muun vastuullisen ylläpitäjän yhteystietoja en sivustolta löytänyt. Saa nähdä, mihin suuntaan palvelu kehittyy.

Verkkolehdeksi itseään kutsuu Sermones.fi, joka näyttää kuitenkin aivan perinteiseltä henkilökohtaiselta blogilta. Jotenkin mielenkiintoiseltahan se kuulostaa, kun blogin kirjoittaja puhuu itsestään ja mielipiteistään jatkuvasti kolmannessa persoonassa.

OPISKELIJAKUNNAN edustajisto päästää läpi joskus ihan hyviäkin ehdotuksia. Syyskokouksessa oli päätetty nostaa toimenhaltijoiden palkkoja ensi vuodeksi peräti viidellä prosentilla. Tämän vuoden aikana päätoimittajan palkka on eri syistä johtuen noussut jo kaksi kertaa, ja työsopimushan muuttui toistaiseksi voimassaolevaksi kesällä.

Jos palkkakehitys jatkuu yhtä hurjana, voisin siirtyä päätoimiseksi journalistiksi ehkä jo parinkymmenen vuoden kuluttua. Siihen mennessä ehtisi hankkia jotain koulutustakin. Tutkintoleima tuntuu olevan tärkeää varsinkin niille, joilla ei oma osaaminen riitä koulutuksesta huolimatta.

LINKITIN edustajistovaalikoneen Osakolaisen sivulle. Jostain syystä päätimme, ettei kone ole suuren yleisön selattavana ennen ennakkoäänestyksen loppumista, mutta samahan tuo olisi ollut, jos jo maanantaina olisi julkaistu.

Vaalikone on saanut ansaittua ja ansaitsematonta arvostelua. Ehdokkaan ja omien vastausten vertailu ei anna kaikkien mielestä lainkaan oikeaa kuvaa mielipiteistä. Nelikentässä on liikaa muuttujia, kun jokainen vastaus arvotetaan myös tärkeä / ei tärkeä -akselilla ja se on aivan liian pitkä se akseli. Vaalikoneessa ei oikein tuo nelikenttä toimi vaikka palautekyselyissä siitä onkin hyötyä.

Kysymyksiä on myös arvosteltu vääriksi, sillä joidenkin mielestä valtakunnan ja kunnan asioista ei edustajistossa päätetä. Opiskelijakunta on kuitenkin etujärjestö, jonka tehtävänä on edistää jäsentensä pyrkimyksiä yhteiskunnassa. Ehdokkaan mielipiteellä opintotuen vastikkeellisuudesta ja vastikkeettomuudesta on väliä silloin, kun opiskelijakunta yrittää saada oman kantansa esimerkiksi SAMOKin tavoiteohjelmaan, jolla pyritään vaikuttamaan valtakunnalliseen päätöksentekoon.

Omia tavoitteitaan tai kantojaan on julkaissut pari vaaliliittoa tai ainakin löysin vain kaksi verkosta. Vaalin ainoa poikkialainen lista ja pienin lista puhuvat osin samoista asioista. Varsinaisen muutoksen perässä näkyy olevan vain toinen.

TAPASIN viikolla vanhan järjestökaverin, jota en ollut nähnyt vuoteen. Edellisellä kerralla olimme kumpikin vielä luottamustoimissa, nyt saamme kumpikin opiskelijakunnalta palkkaa.

Suhtaudun edelleen hieman huvittuneesti, kun kuulen entisten luottamushenkilöiden työllistyneen järjestöihin. Samalla huvittuneisuudella kerron myös omasta sivutyöstäni muille. Ei se silti tuomittavaa ole, sillä kaikille järjestötyöpaikka ei ole pelkästään paremman puutteessa napattu homma.

Kyseinen kaveri oli listannut paperille asioita, joita hän voisi tehdä opiskelijakunnan jäsenpalvelujen kehittämiseksi. Kun lista oli tarpeeksi pitkä, hän päätti hakea jäsenpalvelusihteerin tehtävää. Toinen kaverini soitti jokin aika sitten ja kertoi saaneensa koulutusta vastaavan (mutta toki pienipalkkaisen) työtarjouksen eräästä opiskelijakunnasta. Hänelläkin oli ammatillisia perusteluja paikan vastaanottamiselle.

Minä olin haaveillut Osakolaisen päätoimittamisesta puolitoista vuotta ennen kuin tilaisuus odottamatta tarjoutui. Ei hakeminen silloinkaan itsestäänselvää ollut. Vanhoihin haaveisiin uppoutuminen kuitenkin ratkaisi asian.

[KUVISSA esitetty näky kohtasi minut perjantaina, kun bussi saapui Raahen linja-autoasemalle.]

JONKINLAINEN mukaelma hiiriä, pöytää ja kissaa koskevasta sanonnasta tulee väistämättä mieleen, kun katselee tuplatyöhuoneemme tyhjiä pöytiä. Ehkä näillä neljällä poissaololla ei ole mitään tekemistä esimiehen virkavapaan kanssa.

PARI päivää vierähti Virtuaaliammattikorkeakoulun tilaisuuksissa. Matkan antina oli ainakin Arcadan tutkimusjohtajan lausuma totuus, ettei virtuaali ole ollenkaan oikea etuliite niihin juttuihin, joista me puhumme. Epätodellisuus ja olemattomuus ovat vääriä mielleyhtymiä silloin, kun tarkoitetaan vain verkkoympäristössä tapahtuvaa todellista toimintaa. Verkkopankki ei ole virtuaalipankki, sanoi tutkimusjohtaja. VirtuaaliAMK:n nimi vaihdetaan, vastasi kehittämisyksikön johtaja.

Verkostoista, niiden kantavuudesta ja kuormituksesta luennoivat dosentit ja professorit. Tulevaisuudentutkijan puheenvuorosta mieleen jäi verkostoitumis-hypen vastapainoksi syntynyt toppuuttelu: kaikessa ei tarvitse olla mukana, kaikkiin Facebookin ryhmiin ei tarvitse liittyä.

Verkostoa määritteli erinomaisesti eräs opettajien opettaja. Hän toi verkoston rinnalle rihmaston, parven, yhteisön ja ryhmän ja esitti, että ne erotetaan toisistaan sen perusteella, mikä niissä on se ihmisiä yhdistävä tekijä. Nämä tekijät hän puolestaan asetti yksilön parhaan ja yhteisen hyvän janalle, jolloin kaikkein itsekkäimmillä motiiveilla toimitaan verkostossa ja kaikkein yleisintä hyvyyttä tavoitellaan ryhmässä.

Kuten usein käy, mielenkiintoisin esitys kuultiin heti aluksi, kun johtaja opetusministeriöstä kävi kertomassa, mitä hyvää ja huonoa ammattikorkeakoulujen välisissä verkostoissa on ja kenen vastuulle niiden rahoitus lankeaa. Ministeriön erillisrahalla pyörivien ei-tärkeiden puuhastelujen edustajana otan ilomielin vastaan kaikki uudistukset, jotka pakottavat korkeakoulut ottamaan itse vastuuta siitä, mitä ne tekevät.

OPISKELIJAKUNTA pääsi pienesti otsikoihin Raahessa, kun sille ja Osakolaiselle suunnattu avoin kirje kirvoitti paikallislehden toimittajalta pikapuhelun kirjeen kirjoittaneelle kunnallisvaaliehdokkaalle. Olen julkisuudesta ylpeä vaikka vieläkään emme ole päässeet tekemisiin Julkisen sanan neuvoston kanssa. (JSN-käsittely on ollut edellisen päätoimittajan minulle testamenttaama leikkimielinen toive.) Toisessa paikallislehdessä (tai aluelehdessä) eräs tuttu kirjoitteli aiheesta pakinan, jossa ei tosin mainittu tietolähdettä eli Osakolaista.

IDOLS-ÄÄNESTYS meni taas putkeen, vaikka tällä kertaa huonosti vetänyt (ja ääneni saanut) Koop ei joutunutkaan pudotusuhkaan, kuten pelkäsin.

PITI kirjoittamani VirtuaaliAMK-seminaarin aiheesta eli verkostoista. Ehkä joskus myöhemmin. Nyt on muuta mielessä.

Edustajisto oli värikkäässä kokouksessaan päättänyt, ettei Osakolainen saa muuttaa nimeään. "Se on meidän lehti, kyllä se saa nimessäkin näkyä", oli perusteltu. Muut kehitysesitykset kelpasivat eli nyt muutamme lehden halvemmaksi ja erinäköiseksi, mutta harhaanjohtava ja lehteä kohtuuttomasti rasittava nimi pitää yhä painaa kanteen.

Sivutyönantajani osoitti jälleen asiantuntemattomuutensa kustantajana. Nyt ero osakolaisen opiskelijalehden ja opiskelijalehti Osakolaisen välille täytyy tehdä vaikeammilla keinoilla.

AVAINSANOJA viime päiviltä lähinnä töistä:

Hyväksikäyttö. Tuntuu aika ristiriitaiselta, kun kovaa tulosta tahkoavat ja toimintaansa jatkuvasti tehostavat työnantajat kehuvat arvostavansa työntekijöitää. Yleensä tällä vakuuttelulla peitetään sitä, että kaikilla on liikaa töitä, krooninen kiire ja liian vähän aikaa muulle elämälle. On varmaan vaikea myöntää olevansa hyväksikäytetty. Oikeasti väkeään arvostava työnantaja käyttäisi resurssinsa siihen, että työllä on riittävästi tekijöitä ja näillä tarpeeksi vapaa-aikaa. Tämä nyt ei liittynyt varsinaisesti omiin työpaikkoihini.

Myös koulutettujen ihmisten osaamisen ilmainen hyväksikäyttö tuntuu pahalta. Lupasin eilen lukossa olleita (ja yhä kipeitä) harteitani hieroneelle työkaverille ruokapalkan, etten olisi vain tilaisuuden hyödyntävä kynyttäjä. Koulutetulla hierojalla on arvonsa ja parhaiten se osoitetaan euroilla.

On kai vain raadollista, että minusta ei tunnu yhtä niin pahalta käyttää hyväkseni opiskelijoiden osaamista heidän omilla aloillaan. Vähän häpeillen kyllä aina mainitsen medianomiopiskelijoillemme, millaista "palkkaa" Osakolaisen avustajille olisi tarjolla.

Kuolema. Kahden työkaverin isät ovat kuolleet aivan lähiviikkoina. Ei ne kauhean vanhojakaan olleet.

Normaalihinta. Opiskelijahintaiset lounasliput loppuivat. Eilen lounas maksoi 1,40 euroa, tänään 4,30.

Ystävällisen bussikuskin ansiosta osasin myös kysellä Matkahuollosta edullisinta matkalippua. Ostin sitten jotain, jota kutsuttiin muistaakseni Perämeri-lipuksi. Raahen kaupunki maksaa 400 euron kortista reilun neljäsosan. Yhdellä latauksella saa ajella 44 yhdensuuntaista matkaa eli suunnilleen kuukauden työmatkat.

NÄIDEN perusteella näyttää olevan aika synkkää. Oikeasti ei niin.