Blogin uusi osoite on nmp3.blogit.fi. Ensimmäinen merkintä ilmestyy huomenna.

JOSKUS asioita voisi vain tehdä paremminkin.

Työpaikallani järjestettiin perjantaina tiedotustilaisuus rakennuksessa tehtyjen sisäilmatutkimuksen vuoksi. Tavanomaiseen työpaikkakokoukseen oli kutsuttu myös muut talon työyhteisöt opiskelijakuntaa lukuunottamatta. Asiasta oltiin kovin kiinnostuneita ja aihe herättää tiettävästi voimakkaita tunteita - onhan kyseessä mahdollinen terveysriski.

Tilaisuudessa saatiin vastauksia, kysymyksiksi puettuina. Järjestäjät (Rehtorin toimisto tai kuntayhtymäpalvelut) eivät olleet kertoneen tutkimusfirman miehille, millainen ihmisjoukko tilaisuuteen tulee. Tutkimuksen tilannut kuntayhtymän nainen kieltäytyi laittamasta tutkimustuloksia henkilökunnan intraan (tulokset ovat nähtävillä hallintopäällikön huoneessa). Puheenvuoroja ei ollut rakennettu mitenkään käyttäjäystävällisesti miettimällä esimerkiksi, mitkä kysymykset ensisijaisesti kuulijoita kiinnostavat ja miten niihin vastataan vakuuttavasti.

Kuten asian käsittelyssä ennenkin, vähättelyn ja salailun tunnulta ei vain voinut välttyä. Pahinta on se, että todennäköisesti vastuulliset tahot tekevät sen täysin vahingossa. On kuitenkin huonoa kriisiviestintää (sellaiseksi kai tätä voi kutsua vaikka kriisiä ei vielä ole), jos lauseet "täällä on turvallista työskennellä" ja "teidän oireet menevät kaiken edelle" kuullaan vasta tilaisuuden loppupuolella.

Asiallisiin ja tarkkoihin kysymyksiin saatiin ympäripyöreitä ja punastelevia vastauksia, koska paikalla ei varsinaisesti ollut homejuttujen asiantuntijaa, joka osaisi selittää oikeasti, mitä se kellarissa muhiva asia voi tehdä ja mitä ei. No, kuinkahan vaikeaa olisi järjestää sellainen tilaisuus, jossa olisi paikalla a) tarpeeksi asiantuntijoita tai edes b) joku, joka miettii etukäteen mitä ja miten sanoo.

[Home-aiheinen kuva on peräisin kannabiksen lääkekäyttäjän blogista. Home meinasi pilata ms-potilaan lääkeviljelmän.]

KIRJOITIN aiemmin kannattavani Idols-finaalissa tyttöä. Nyt mietin, kannattaako äänestää lainkaan, vai pitäisikö lähettää euro pojalle, ettei Anna voittaisi. Vaikka ajatus on apinoitu Toni Wirtaselta, laulukilpailun voitto voisi tehdä Annalle enemmän pahaa kuin Koopille hyvää.

TOISEN työyhteisöni työkykyä edistävät riennot pitivät sisällään intialaista ruokaa, työhyvinvointiluennon ja bodypumppia. Tämä kun vielä kruunattiin koulutussihteerin kanssa omatoimimatkalla olutravintolaan, oli rentoutuminen lähes täydellinen. Niin kliseistä kuin se onkin, kylmä Beck’s-pullo hyvässä seurassa vähäunisen työviikon jälkeen aloittaa viikonlopun loistavasti. [Kuva nyysittiin osoitteesta www.servaali.fi.]

Hyvinvointiluennolla väritimme kellosta tunteja, joita käytämme työhön, vapaa-aikaan ja nukkumiseen. Jälkimmäistä oli minun ympyrässäni aivan liian vähän. Rinnalle raapustettiin ihannetilanne, johon laitoin kahdeksantuntisen yön. Oli hyvä piirtää auki, miten tilanne voisi olla. Ajankäytön kehittäminen alkoi tuntua aivan mahdolliselta tavoitteelta.

UNEN lisääminen saattaa olla pian mahdollista, jos etätyöhaaveet toteutuvat suunnitellusti. Raahen yksiköstä tarjottiin palaverikeskustelussa työpistettä ja apulaisjohtaja lupasi sen virallisesti, kun soitin ja kysyin. Esimiehelle järjestely sopii, kunhan tilanne hoidetaan siten, että pelisäännöt tulevat muillekin selviksi.

Ensin ajattelin varovasti yhtä etäpäivää viikossa - esimiehelle sanoin aluksi kaksi. Neuvottelu päättyi valintaan "suurin osa viikosta Raahessa tai Oulussa". Nyt olen kypsynyt ajatukseen työskentelemisestä vakituisesti Raahessa. Oulussa käymistä tullee joka tapauksessa viikottain, mutta voisin luovuttaa Rehtorin toimiston työpisteeni sitä enemmän tarvitseville.

Oikeasti, maltan tuskin odottaa!

NYT on laitettu lehti painoon, aloitettu seuraavan työstäminen, pidetty kulttuuriyhdistyksen syyskokous (kuvassa yhdistyksen logo), tehty töitä ja työkaverin kampanjasivu, hankittu lehdelle uusi domain ja eletty jossain välissä omaakin elämää.

Blogi pitää viikon tauon.

ENSIMMÄINEN yö pojan kanssa kahdestaan, kun Milka on yökyläilemässä. Pelottaa, riittääkö isin kainalo, jos yöllä tulee hätä. Saksalainen autoilijan olut ainakin Miiolle maistui, ja lisää halusi mutta en antanut.

PALKKAPÄIVÄ ei ollut tavallisen iloinen, sillä rahaa tuli alle puolet normaalipalkasta. Tarpeeksi kauan vitkuteltu mutta kuukausia sitten luvattu uusi työsopimukseni ei ollut ehtinyt palkanlaskentaan, joten sain palkan vain tämän kuun 13. päivään saakka, vaikka sopimusta jatkettiin juuri ennen edellisen loppumista.

Lähettelin viestejä ja soittelin puheluita saadakseni selville, että muiden tekemä virhe korjataan vasta yhtymähallituksen päättämänä maksupäivänä eli kuukauden lopussa. "Inhimillisiä virheitä" läpi päästävässä järjestelmässä ei ole inhimillisiä keinoja niiden korjaamiseen. Näin siis Oulun seudun koulutuskuntayhtymässä ja ammattikorkeakoulussa.

VAIHDOIN kannettavan tietokoneen vielä kannettavampaan. Vuodenvaihteessa hankitusta HP:stä sai tarpeeksi euroja Acer Aspire Onen ostamiseen. Kuvassa näkymä työpöydällä tänään, kun siirtelin tiedostoja koneesta toiseen.

PÄÄSIN tänään mielipuuhaani, kun sain stilisoida ja asetella avoimen ammattikorkeakoulun toimijan käsikirjan. Muista asioista stressaantunut mielikin rauhoittui, kun urakka oli valmis.

OLEN työmatkalla ja yövyn hotellissa, johon minulla ei olisi siviilissä varaa. Täällä on kaikki pesuaineet ja muut tykötarpeet yksittäispakattuja. Hyvä, ettei kenkälusikkakin ole kertakäyttöinen.

Huomioin nykyään tällaisia asioita vaikka en tiukimpien luonnonlakien mukaan eläkään. Lipesin lentämisen vähentämisestäkin, kun perheen ajan varastaminen toista viikkoa peräkkäin tuntui liian pahalta. Maksan kuitenkin vapaaehtoista lentoveroa. Pakostakin mietin, kuinka vahvana motiivina oli mahdollisuus kirjoittaa asiasta tänne. En ole vielä hahmottanut vastausta.

TÄLLÄ kertaa avoimen amk:n vuoksi reissaaminen on tuntunut ihan hyödylliseltä. Aika paljon asiaan vaikuttaa se, että olin aiempaa aktiivisemmin yhteisessä työskentelyssä mukana. Ja aikaisempi tuomioni on ollut väärä; kyllä tässäkin porukassa on kokonaisuuksia hahmottavia realisteja, vaikkei juuri kenelläkään ole näissä hommissa valtaa käyttää kykyjään täysin määrin.

JONKINLAINEN mukaelma hiiriä, pöytää ja kissaa koskevasta sanonnasta tulee väistämättä mieleen, kun katselee tuplatyöhuoneemme tyhjiä pöytiä. Ehkä näillä neljällä poissaololla ei ole mitään tekemistä esimiehen virkavapaan kanssa.

PARI päivää vierähti Virtuaaliammattikorkeakoulun tilaisuuksissa. Matkan antina oli ainakin Arcadan tutkimusjohtajan lausuma totuus, ettei virtuaali ole ollenkaan oikea etuliite niihin juttuihin, joista me puhumme. Epätodellisuus ja olemattomuus ovat vääriä mielleyhtymiä silloin, kun tarkoitetaan vain verkkoympäristössä tapahtuvaa todellista toimintaa. Verkkopankki ei ole virtuaalipankki, sanoi tutkimusjohtaja. VirtuaaliAMK:n nimi vaihdetaan, vastasi kehittämisyksikön johtaja.

Verkostoista, niiden kantavuudesta ja kuormituksesta luennoivat dosentit ja professorit. Tulevaisuudentutkijan puheenvuorosta mieleen jäi verkostoitumis-hypen vastapainoksi syntynyt toppuuttelu: kaikessa ei tarvitse olla mukana, kaikkiin Facebookin ryhmiin ei tarvitse liittyä.

Verkostoa määritteli erinomaisesti eräs opettajien opettaja. Hän toi verkoston rinnalle rihmaston, parven, yhteisön ja ryhmän ja esitti, että ne erotetaan toisistaan sen perusteella, mikä niissä on se ihmisiä yhdistävä tekijä. Nämä tekijät hän puolestaan asetti yksilön parhaan ja yhteisen hyvän janalle, jolloin kaikkein itsekkäimmillä motiiveilla toimitaan verkostossa ja kaikkein yleisintä hyvyyttä tavoitellaan ryhmässä.

Kuten usein käy, mielenkiintoisin esitys kuultiin heti aluksi, kun johtaja opetusministeriöstä kävi kertomassa, mitä hyvää ja huonoa ammattikorkeakoulujen välisissä verkostoissa on ja kenen vastuulle niiden rahoitus lankeaa. Ministeriön erillisrahalla pyörivien ei-tärkeiden puuhastelujen edustajana otan ilomielin vastaan kaikki uudistukset, jotka pakottavat korkeakoulut ottamaan itse vastuuta siitä, mitä ne tekevät.

OPISKELIJAKUNTA pääsi pienesti otsikoihin Raahessa, kun sille ja Osakolaiselle suunnattu avoin kirje kirvoitti paikallislehden toimittajalta pikapuhelun kirjeen kirjoittaneelle kunnallisvaaliehdokkaalle. Olen julkisuudesta ylpeä vaikka vieläkään emme ole päässeet tekemisiin Julkisen sanan neuvoston kanssa. (JSN-käsittely on ollut edellisen päätoimittajan minulle testamenttaama leikkimielinen toive.) Toisessa paikallislehdessä (tai aluelehdessä) eräs tuttu kirjoitteli aiheesta pakinan, jossa ei tosin mainittu tietolähdettä eli Osakolaista.

IDOLS-ÄÄNESTYS meni taas putkeen, vaikka tällä kertaa huonosti vetänyt (ja ääneni saanut) Koop ei joutunutkaan pudotusuhkaan, kuten pelkäsin.

ÄÄNESTÄMINEN meni ihan nappiin, Milkan ja minun ehdokkaat pääsivät läpi! Milka äänesti Anna-Kaisaa ja minä Marikaa. Taktikoimme äänemme Jannikea vastaan ja hän tippuikin viimein kisasta. Pudotusuhan alle joutui siis myös Marika, joten turhaa ei pelimme ollut.

Jännää, että käytämme Idols-äänestyksiin rahaa, vaikka Peten voitto on jo selvä. Lopulta ratkaisun tekevät pikkutytöt (tai -pojat, jos ehdolla on hevilaulajia) ja silloin väliä on vain itsetunnolla ja ulkonäöllä.

TÄLLAISTA toimintaa saa varmaan odotella Oulun seudulle aika kauan. Tampereen korkeakoulut Poliiammattikorkeakoulua myöten ovat avanneet yhteisen markkinointisivuston esittelemään kaupungin korkea-asteen koulutustarjontaa. (Sivusto ei aukea tämän kirjoitushetkellä, mikä katkaiseen parhaimman terän hehkutuksestani. Kuva on napattu VirtuaaliAMK:n tiedotteesta.)

Meillä on pyöritetty yhteistyöhanketta Oulun yliopiston kanssa jo muutama vuosi eikä näin itsestäänselvästä profiilien kirkastuksesta ja synergiaedun nappaamisesta ole tosissaan edes puhuttu. Yhteistyöhankkeen johtoryhmän opiskelijaedustajana maalailin kyseisen pumpun kokouksessa jo pari vuotta sitten yhteistä markkinointisivustoa, joka toisi kaikkein selvimmin esiin ammatillisten ja akateemisten koulutusvaihtoehtojen eron ja toisiaan täydentävänä luonteen. Vai olisiko totuus toisenlainen eikä siksi uskalleta edes yrittää?

LISÄYS vähän myöhemmin: Oulussakin yhteistyötä tehdään parhaillaan kansainvälisen tunnettuuden lisäämiseksi. Aivan olematonta ei siis tällainen verkkosivujen tasoinenkaan yhteisponnistelu ole, mutta aika kaukana ollaan Tampereen mallista (joka ei aukea vieläkään). Ja siinä kansainvälisessä hankkeessa kyse on tunnettuudesta, ei markkinoinnista. Tätä painotti koordinaattori, kun tein aiheesta juttua Osakolaiseen.

AVAINSANOJA viime päiviltä lähinnä töistä:

Hyväksikäyttö. Tuntuu aika ristiriitaiselta, kun kovaa tulosta tahkoavat ja toimintaansa jatkuvasti tehostavat työnantajat kehuvat arvostavansa työntekijöitää. Yleensä tällä vakuuttelulla peitetään sitä, että kaikilla on liikaa töitä, krooninen kiire ja liian vähän aikaa muulle elämälle. On varmaan vaikea myöntää olevansa hyväksikäytetty. Oikeasti väkeään arvostava työnantaja käyttäisi resurssinsa siihen, että työllä on riittävästi tekijöitä ja näillä tarpeeksi vapaa-aikaa. Tämä nyt ei liittynyt varsinaisesti omiin työpaikkoihini.

Myös koulutettujen ihmisten osaamisen ilmainen hyväksikäyttö tuntuu pahalta. Lupasin eilen lukossa olleita (ja yhä kipeitä) harteitani hieroneelle työkaverille ruokapalkan, etten olisi vain tilaisuuden hyödyntävä kynyttäjä. Koulutetulla hierojalla on arvonsa ja parhaiten se osoitetaan euroilla.

On kai vain raadollista, että minusta ei tunnu yhtä niin pahalta käyttää hyväkseni opiskelijoiden osaamista heidän omilla aloillaan. Vähän häpeillen kyllä aina mainitsen medianomiopiskelijoillemme, millaista "palkkaa" Osakolaisen avustajille olisi tarjolla.

Kuolema. Kahden työkaverin isät ovat kuolleet aivan lähiviikkoina. Ei ne kauhean vanhojakaan olleet.

Normaalihinta. Opiskelijahintaiset lounasliput loppuivat. Eilen lounas maksoi 1,40 euroa, tänään 4,30.

Ystävällisen bussikuskin ansiosta osasin myös kysellä Matkahuollosta edullisinta matkalippua. Ostin sitten jotain, jota kutsuttiin muistaakseni Perämeri-lipuksi. Raahen kaupunki maksaa 400 euron kortista reilun neljäsosan. Yhdellä latauksella saa ajella 44 yhdensuuntaista matkaa eli suunnilleen kuukauden työmatkat.

NÄIDEN perusteella näyttää olevan aika synkkää. Oikeasti ei niin.

VIITISENKYMMENTÄ ammattikorkeakoululaista oli kokoontunut tänään laatukoulutukseen, jonka aiheena oli laadunvarmistusjärjestelmän auditointi. Minun auditoijakokemusten lisäksi kuultiin arviointineuvoston sihteeristön edustajan koontia auditointien tuloksista sekä Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun uusinta-auditoinnista läpivieneen laatupäällikön ajatuksia.

Puheenvuoroni herätti kysymyksiä ja kommentteja, joten ei se aivan huonosti kai mennyt. Hain esitykseen uskottavuutta Kajaanin ja Vaasan auditointiraporteista, joihin olen omat sanani aikanaan kirjoittanut. Pari oleellista asiaa jäi kuitenkin sanomatta. Ne tulevat tässä.

ENSIN opiskelijoiden roolista laadunvarmistuksessa: Huonoimmassa tilanteessa opiskelija määritellään korkeakoulun asiakkaaksi, joka antaa palautetta laadunvarmistus- ja toimintajärjestelmän ulkopuolisena toimijana. Vähemmän huonossa tilanteessa voivotellaan tämän lisäksi sitä, kuinka laiskasti opiskelijat käyttävät heille armollisesti suotuja työryhmä- ja toimielinedustuksia hyväkseen.

Opiskelijoiden haastatteluissa on kuitenkin tullut esille heidän vastuunsa omasta opiskelustaan. Opiskelijan rooli laadunvarmistuksessa ei ole vain palautteenantaja ja virallisia edustuksia pitkin arviointi- ja kehittämistoimintaan osallistuja vaan laadunvarmistuksen kohteena on ensisijaisesti oma oppiminen. Tämä taas vaati palautekulttuurin laajentamista arviointikulttuuriksi, kuten olen joskus ennenkin kirjoittanut. Sen sijaan, että opiskelijalta kysytään, mikä toimii ja mikä ei tai mikä nyt erityisesti edistää ja hidastaa opiskelua, häntä pitäisi ohjata arvioimaan omaa toimintaansa ja etsimään keinoja sen laadun varmistamiseen.

TOINEN unohtunut asia liittyy sähköisten järjestelmien merkitykseen laadunvarmistuksen kokonaisuudessa. Kaikki tunnustavat intra- ja ekstranetien arvon laatutyössä mutta jotkut vievät sen äärimmäisyyksiin esimerkiksi kutsumalla intranetiään laadunvarmistusjärjestelmäksi. Tässä esimerkkikorkeakoulussa kehitellään personoitua intraa, ja onpa sitä benchmarkattu muuallekin. Jostain syystä korkeakoulu pitää myös kiinni opiskelija- ja henkilökuntaintrojen erillisyydestä, mikä poikkeaa ainakin minun auditointikohteina olleista ammattikorkeista.

Laadunvarmistusjärjestelmän eriyttäminen konkreettiseksi tietojärjestelmäksi saattaa pahimmassa tapauksessa eriyttää sen olemasta osa normaalia toimintaa. On aika hassua opettaa ihmiset ajattelemaan, että aamulla verkkolehtikierroksen ja kahvikupin jälkeen klikkaillaan sisään ”laadunvarmistusjärjestelmään”, kun sen oikeastaan pitäisi koko ajan hyrrätä siellä kaiken taustalla.

KOKEMUSTEN peilaaminen kollegoiden kanssa oman talon meneillään olevaan laatutyöhön on seuraava askel auditointivierailujen aiheuttaman oppimissokin purkamisessa.